Amos
Amos Anderson (1878–1961) oli Suomen johtava sanomalehtikustantaja ja sanomalehtipainon omistaja, arvostettu liikemies ja yksi maamme suurmiehistä, jolla oli vahvat siteet taiteen ja kulttuurin maailmaan – kiistatta yksi maamme kaikkien aikojen suurimmista kulttuurimesenaateista.
Maailmaa nähneen liikemiehen arvovallalla Amos johti omistamaansa konsernia, johon kuuluivat Hufvudstadsbladet painoineen sekä Tilgmannin ja Mercatorin kirjapainot. Hän liikkui sulavasti kotimaan valtaapitävien seurassa ja teki pitkiä matkoja Tukholmaan ja Manner-Eurooppaan. Hän hakeutui kaikkialla aina kulttuurin, etenkin teatterin ja kirkkomusiikin pariin.
Amos Valentin Andersson syntyi vuonna 1878 Brokärrin kylässä Lounais-Suomen Kemiössä maanviljelijä Anderssonin perheeseen. Vanhemmat olivat Anders Johan Andersson (k. 1928) ja Karolina Andersson (os. Lindblom, k. 1904). Vaatimattomassa kodissa arvostettiin maaseudun perinteitä ja uskovaisuutta. Amos kävi kansakoulun Vretan kylässä ja opiskeli myöhemmin Turun kauppakoulussa. Toimiessaan virkailijana turkulaisessa merivakuutusyhtiö Tritonissa hän erikoistui vakuutusalaan ja jatkoi opintojaan Göttingenissä ja Lontoossa vuosina 1900–1902. Palattuaan Suomeen 1902 hän pääsi juuri perustetun Suomen teollisuudenharjoittajain keskinäisen palovakuutusyhdistyksen aktuaariksi. Täysi-ikäiseksi tultuaan hän poisti kansanomaisesta sukunimestään toisen s-kirjaimen.
Aktuaarin uransa jälkeen Amos Anderson ryhtyi panostamaan yhä enemmän omiin yrityksiinsä pääkaupungissa. Tarmoa ja yritteliäisyyttä sekä hyviä kontakteja ei todellakaan puuttunut. Sanoma- ja aikakauslehtien kustantaminen, mainosmarkkinat ja painoteollisuus olivat hänen ydinalueitaan. Investoinnit rahoitettiin usein rohkeasti lainoittamalla, ja voitot Amos sijoitti kiinteistöihin ja arvopapereihin 1910- ja 1920-luvuilla, etenkin ensimmäisen maailmansodan aikana.
Liiketoiminnan ja työn ohella Amoksen toimintaa väritti hänessä jo lapsena ja nuorena virinnyt laaja kiinnostus kulttuuriin ja uskontoon. Menestyksen karttuessa ja uran edetessä vauhdikkaasti nämä kiinnostuksen kohteet jalostuivat entisestään. Taiteen ja kulttuurin vahvana taustavaikuttajana Amos tuki Ruotsalaista teatteria, Taidehallia, kirkkojen restaurointia, kuorotoimintaa sekä lukuisia yksityishenkilöitä, taiteilijoita, yhdistyksiä ja järjestöjä.
Kunstsamfundetin perustaminen 3.12.1940 oli ensiarvoisen tärkeää Amokselle. Yhdistys jatkaa edelleen hänen perintönsä ja arvojensa vaalimista yhtenä kolmannen sektorin merkittävimmistä toimijoista Suomessa ja Pohjoismaissa.
Amos hankki 1920-luvulla noin 7 000 hehtaaria maata Kemiöstä ja Paraisilta. Vuonna 1927 hän osti maaseuturesidenssikseen Turunmaan saaristossa sijaitsevan Söderlångvikin tilan ja muutti sen 1930-luvun kuluessa italialaistyyliseksi huvilaksi. Varsinkin vanhoilla päivillään Amos vietti yhä enemmän aikaa Söderlångvikissa, joka antoi vastapainoa levottomalle kaupunkielämälle. Kemiönsaaren kotiseutu pääsi monin tavoin nauttimaan Amoksen anteliaisuudesta. Hän kehitti saaren kouluverkostoa ja tieyhteyksiä. Vuonna 1922 avattiin Solhultin lastenkoti, jonka suojelijana Amos toimi. 1950-luvun puolivälissä Amos perusti äitinsä muistoksi Dragsfjärdin Labbnäsiin lomakodin uupuneille kotiäideille.
Amos Anderson kuoli vuoden 1961 pääsiäissunnuntaina rakkaassa Söderlångvikin kartanossaan hieman yli 82-vuotiaana. Amoksen kuoltua hänen kaunis kotinsa Yrjönkatu 27:ssä Helsingissä sekä komea Söderlångvikin kartano Kemiönsaaressa muutettiin taide- ja kotimuseoiksi. Naimattomana ja lapsettomana Amos halusi säilyttää jälkipolville oman elämäntyönsä luomalla jotain pysyvästi arvokasta. Aikaa myöten hänen toiveensa toteutui Konstsamfundetissa, joka hänen perillisenään hallinnoi museoita, kiinteistöjä, osakesalkkua ja liikekonsernia.
