Amos Andersonin
taidemuseo 1961–2017
Testamentissaan Amos Anderson määräsi talonsa Yrjönkatu 27:ssä muutettavan taidemuseoksi kuolemansa jälkeen. Näin myös tehtiin. Vuonna 1961 Amos Andersonin perustama yhdistys ja hänen perillisensä Föreningen Konstsamfundet ryhtyi tarvittaviin toimenpiteisiin.
Suunnittelutehtävä lankesi muotoilija Kaj Franckille, joka Lauri Anttila, Kaisa Blomstedt ja Ben af Schultén avustajinaan toteutti Amos Andersonin koti- ja toimistotalon muuttamisen nykyaikaiseksi museoksi 1963–1964. Suurin haaste oli ratkaista se, kuinka vanhat, osittain rikkaasti koristellut interiöörit kattoikkunoineen, lasimaalauksineen, pylväineen ja kipsikoristeineen saataisiin vastaamaan ajan vaatimuksia joustaville näyttelytiloille. Monipuolisen museon huoneiden ja salien tuli mukautua hyvinkin vaihtelevan taiteen esittelyyn. Suunnittelua vaativat myös erilaiset yleisöpalvelutilat kuten lippukassa, naulakko ja käymälät.
Ajan modernistisen hengen mukaan tulevista näyttelytiloista poistettiin pylväitä, kipsikoristeita ja tapetteja. Salit saivat selkeän, puhdaslinjaisen ja neutraalin ilmeen valkoisine, rapattuine seinineen ja kromattuine elegantteine valaisimineen. Työ tehtiin kuitenkin hyvällä maulla ja radikaaleja muutoksia välttäen. Alkuperäistä huonejakoa eri kerroksissa kunnioitettiin niin pitkälle kuin se tehtävän puitteissa oli mahdollista, ja esimerkiksi näyttelyhallin pylväät ja friisit saivat jäädä paikoilleen. Amos Andersonin kodista jätettiin kuitenkin kaksi salia – työhuone ja salonki – sekä kappelikerros alkuperäiseen asuunsa muistoksi Amos Andersonin ajasta. Nämä loivat paikalle kodikkaan ja intiimin tunnelman.
Amos Andersonin taidemuseon vihkiäisissä tammikuussa 1965 käytössä oli pohjakerroksen kolme salia käsittävä näyttelyhalli, neljäs kerros ja viidennen kerroksen kodin interiöörit muutamine lisähuoneineen, sekä puolta kerrosta ylempänä sijaitseva kappeli. Eri kerroksiin jakautuneet tilat antoivat mahdollisuuden järjestää isompia ja pienempiä samanaikaisia näyttelyitä.
Amos Andersonin elinaikana Yrjönkatu 27:ssä monet hänen yrityksistään oli sijoitettu ympäri taloa ja tiloissa toimi myös useita ulkopuolisia tahoja. Museon perustamisen jälkeen käytäntö sai jatkua. Kivijalassa sijaitsi monta eri liikettä, eri kerroksissa oli toimistoja kuten Föreningen Konstsamfundetin kanslia, mutta myös muita yrityksiä. A-portaan lisäksi rakennuksessa oli myös B- ja C-portaikot, joissa oli muun muassa asuntoja sekä lisää eri vuokralaisten toimistotiloja. Muutaman vuoden päästä museo sai uudet toimistotilat A-portaan kolmannesta kerroksesta ja lukusalin puoli kerrosta ylempänä.
Avaamisestaan lähtien 1965 Amos Andersonin taidemuseo oli tauotta auki aina sulkemiseensa asti 2017 lukuun ottamatta niitä kausia, jolloin museota laajennettiin. Suurimmat muutokset tapahtuivat kolmen korjaus- ja laajennustyön puitteissa kolmena eri vuosikymmenenä.
Vuonna 1982–85 nykyisen Forumin kauppakeskuksen rakentamisen yhteydessä museon näyttelyhallia laajennettiin niin, että pohjakerroksen näyttelytilat kaksinkertaistuivat. Samassa yhteydessä museo sai myös asianmukaisen lippuhallin uusine sisäänkäynteineen ja vaatenaulakkoineen. Myös Café Amos aloitti toimintansa Mercatorinkujalla. Vuonna 1993 museomyymälälle vapautunut liikehuoneisto liitettiin osaksi katutason yleisöpalvelutilaa. 1990-luvun alussa avattiin myös kerros kolme ja puoli Sigurd Frosteruksen talletuskokoelmaa varten.
Seuraavat laajat korjaus- ja laajennustyöt osuivat vuosille 1998–99. Suurimmat muutokset koskivat kuudennen kerroksen ullakkovarastoa, josta nyt tehtiin monikäyttöinen auditorio- ja näyttelytila. Liikkumista helpotti museon ulkopuolelle Mercatorinkujalle sijoitettu maisemahissi. Vaativin tehtävä koski museon kellaria, jonka lattiaa madallettiin yli metrillä. Kellaritilaan sijoitettiin yleisön saniteettitilat ja vaatesäilytys. Myös museon taideteosvarasto ja verstas löysivät paikkansa kellarista.
Vuonna 2007 museolle avautui mahdollisuus ottaa haltuun ne kerrokset, jotka tähän asti olivat olleet vuokrattuina ulkopuolisille tahoille. Museon toimisto siirrettiin B-portaan puoleisiin tiloihin ja kolmannen kerroksen kanslia ja myös toinen kerros ehostettiin näyttelykäyttöön. Näin museo oli saanut kaksi uutta kerrosta taiteen esittelyä varten. Samassa yhteydessä museon lippuhalli, museomyymälä ja sisäänkäynti uusittiin. Laajennuksen myötä A-portaassa oli yleisötiloja yhteensä yhdeksässä tasossa, ja nyt näyttelytilat olivat liki kolminkertaiset verrattuna vuonna 1965 käytössä olleeseen pinta-alaan.
Jossain vaiheessa talon sisällä kuitenkin kysyttiin, minkälainen tulevaisuus museolla on noissa labyrinttimaisissa ja kerrostalonomaisissa puitteissa, ja miten se kykenee vastaamaan ajan ja alati muuttuvan taiteen haasteisiin ja vaatimuksiin. Vastaus oli täynnä kysymysmerkkejä. Yli viidenkymmenen vuoden ajan Amos Andersonin taidemuseo oli palvellut mitä erilaisinta taidetta yli 550 näyttelyssä. Nyt se oli tullut tiensä päähän. Syntyi ajatus Amos Rexistä kivenheiton päässä vanhassa Lasipalatsissa ja sen aukion alla uusissa, ajanmukaisissa näyttely- ja yleisötiloissa. Amos Andersonin taidemuseo sulki ovensa 2. syyskuuta 2017. Mutta Amos Andersonin henki elää edelleen Yrjönkatu 27:n kiinteistössä museona uudelleen avatussa Amos Andersonin kodissa.
– Intendentti Kaj Martin, 2022
