Amos ja Teatteri
Teatteri oli merkittävässä osassa liikemies ja mesenaatti Amos Andersonin (1878–1961) elämässä. Tänä päivänä näkyvin osoitus tästä on Svenska Teaternin rakennus, jonka uudistustyöt 1930-luvulla toteutettiin Amoksen tuella. Teatterin taloudellisen tukijan ja luottamustoimijan roolien lisäksi Amos oli itsekin taiteilija, joka käsikirjoitti ja ohjasi näytelmiä teatteriin 1920-luvulta lähtien. Mesenaattina Amos tuki ruotsinkielistä kulttuuria paljolti juuri Svenska Teaternin kautta.
Amos ja teatteri -näyttely on esillä Svenska Teaternin edessä Erottajan aukiolla 31.10.2025 asti. Näyttely on maksuton.
Du kan hitta den svenska utställningssida här:
Näyttelyn työryhmä: Mary Gestrin, Anna-Maria Wilskman
Nettisivut: Anni Fahler
Näyttelykuvat: Museovirasto ja Amos Rexin arkisto
Grafiikko: Antti Hinkula
Näyttelyarkkitehtuuri: Lauri Johansson
Kiitokset: Raija Linna, Joanna Maltzeff, Zoë Jay, Kaj Martin, Kerttu Raittila, Urpo Kantola
Amos Anderson, Göran Holmberg ja Ossi Ginman teatteriharjoituksissa Vretassa, Kemiössä 1890-luvulla.
Svenska Teatern tilasi taiteilija Sigrid Schaumanilta Amoksen muotokuvan Amoksen 80-vuotispäiväksi 1958.
Amos Andersonin suhde teatterimaailmaan ilmeni kolmella eri rintamalla: Amos toimi teattereiden, ennen kaikkea Svenska Teaternin vahvana taloudellisena tukijana ja vaikuttajana. Lisäksi teatteri ja teatteriväki muodostivat merkittävän osan hänen sosiaalista elämäänsä. Näyttämötaide tarjosi hänelle myös väylän ilmaista itseään niin esteettisesti kuin hengellisesti.
Venäläisen Nikolai Benois’n vuonna 1866 valmistunut teatterirakennus modernisoitiin vuosina 1935–1936.
Svenska Teaternin paikalla on ollut teatteri vuodesta 1860 lähtien. Jo vuonna 1863 tulipalossa tuhoutuneen rakennuksen suunnitteli arkkitehti G.T. Chiewitz. Venäläisen arkkitehdin Nikolai Benois’n rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1866. Aluksi teatteri oli nimeltään Nya Teatern, mutta nimi vaihdettiin vuonna 1887 Svenska Teaterniksi.
Teatteri osoittautui kuitenkin liian pieneksi kasvaneiden vaatimusten myötä. Viranomaiset uhkasivat useasti sulkea teatterin paloturvallisuuden nimissä. Teatterin modernisointityöt aloitettiin vuonna 1935.
Teatterirakennuksen uudistaminen oli valtava ponnistus.
Alkuperäisen teatterin puoliympyränmuotoinen pääty on edelleen tunnistettava osa teatterin muotokieltä. Benois’n suunnittelema salonki on muutoksissakin säilytetty varsin samankaltaisena myös myöhemmissä muutoksissa.
Karyatidit poistetaan Esplanadin puiston puoleisesta fasadista 1935.
Benois’n rakennuksen fasadia koristivat antiikista vaikutteita saaneet karyatidit, eli naishahmoiset pilasterit. Antiikkia ja teatteria rakastanut Amos Anderson otti myös vanhasta teatterista palan mukaansa.
Svenska Teaternin karyatidit saivat uuden kodin Amos Andersonin kesähuvila Söderlångvikin autotallin seinällä. Autotallin suunnitteli W.G. Palmqvist.
Karyatidit saivat uuden kodin Amos Andersonin kesähuvila Söderlångvikin autotallin seinällä Kemiönsaarella. Amoksen suosikkiarkkitehti ja läheinen ystävä W.G. Palmqvist suunnitteli myös autotallin, kuten kaikki muutkin Amoksen rakennuttamat rakennukset. Karyatidit koristavat autotallia edelleen ja toivottavat kävijät tervetulleiksi Söderlångvikin pihapiiriin.
Teatterin modernisointi toteutettiin Amos Andersonin panostuksella. Amos puhui harjannostajaisissa.
Jo 1910-luvulla pienimuotoisempaa mesenaattitoimintaa tehnyt Amos Anderson takasi korjaustöitä varten otetut lainat ja maksoi lopulta lainat takaisin. Amoksella oli monia luottamustehtäviä Svenska Teaternissa ja ruotsinkielisissä teatterijärjestöissä. Hänet valittiin vuonna 1926 kannatusyhdistyksen valtuuskuntaan, ja hän istui kymmeniä vuosia teatterisäätiön hallituksessa ja teatteriosakeyhtiön johtokunnassa.
Eero Saarisen ja Jarl Eklundin uudistama Svenska Teatern vihittiin käyttöön syyskuussa 1936.
Arkkitehtien Eero Saarisen ja Jarl Eklundin johdolla uudistettu teatteri vihittiin käyttöön syyskuussa vuonna 1936. Uuden teatterin ulkoasu oli huomattavasti yksinkertaisempi kuin vanhan teatterin, ja aikalaiskriitikko kuvailikin sitä ”panssariristeilijäksi”.
Amoksen kuuluisimmat näytelmät olivat ulkomaillakin esitetyt Vallis Gratiae ja Suuri Maailmanteatteri.
Nuori Amos oli haaveillut näytelmäkirjailijan urasta. Haave toteutui 1920-luvulla, kun hänen käsikirjoittamansa, keskiaikaiseen Naantaliin sijoittuva legendanäytelmä Vallis Gratiae sai ensi-iltansa ensin Naantalin kirkossa ja myöhemmin Svenska Teaternissa, muissa Suomen teattereissa ja ulkomailla. Niin ikään Amoksen suurta ohjaustyötä, Hugo von Hofmannsthalin Suurta Maailmanteatteria esitettiin Svenska Teaternissa vuosina 1932 – 33. Myöhemmin sitä esitettiin mm. Amoksen 60-, 70- ja 80-vuotispäivinä ja pohjoismaisina vierailunäytäntöinä, jotka tekivät Amosta tunnetuksi myös ohjaajana.
Vuonna 1943 Amos ohjasi näytelmän Hanneles Himmelsfärd. Näytelmän pääosassa oli May Pihlgren.
Sotavuosina 1943–44 Amos ohjasi Svenska Teaternille Gerhart Hauptmannin käsikirjoittaman Hanneles himmelsfärd sekä Emmet Laveryn Den första legionen. Teatterin oppilaskoulun rehtori Gerda Wrede oli mukana Hanneles himmelsfärdin työryhmässä.
Kuvassa May Pihlgren ja enkeleinä Märta Laurent, Cecilia Heikel ja Eugenie Armfelt. Toisessa kuvassa vasemmalta Amos Anderson, Agnes Söderström, Gerda Wrede, Stefan Welcke ja Nicken Rönngren.
Jean Moginin Rebellen oli Amoksen viimeinen ohjaustyö ja sai ensi-iltansa vuonna 1951. Pääosassa May Pihlgren.
Amoksen kiinnostus keskiaikaan ja katolilaisuuteen ilmeni myös hänen ohjaustöissään, joissa oli aina uskonnollinen aihe. Sodan jälkeen Amos Anderson ohjasi vielä 1951 Jean Moginin näytelmän Rebellen, jonka Monica Schildt oli kääntänyt ranskasta (À chacun selon sa faim) ruotsiksi.
Näyttelijät työssään. Amos sai teatterilta muistoksi valokuva-albumin Rebellen-näytelmästä.
Svenska Teatern oli ensimmäinen ulkomainen teatteri, jossa Jean Moginin debyyttinäytelmä esitettiin Pariisin jälkeen. Näytelmän päähenkilö Maria on kapinallinen, joka voi alistua kirkon esimiehille yhtä vähän kuin hän voi taipua miehen tahtoon.
Svenska Teaternin tähdet vierailivat useasti myös Amoksen kotona Yrjönkadulla. Kuvissa ruotsalaisen vierailevan esityksen näyttelijät, muun muassa Medeia-tulkitsija Tora Teje, sekä teatterilaisia onnittelemassa Amoksen 60-vuotisvastaanotolla.
Teatterilaiset olivat usein nähtyjä vieraita Amoksen kotona Yrjönkadulla. 1930-luvun puolivälissä Amos isännöi ruotsalaista teatteriseuruetta, joka esitti Euripideen Medeian Svenska Teaternissa. Mukana Ruotsista kutsuttu suuri teatteridiiva, tunnettu Medeian tulkitsija Tora Teje.
Teatterilaiset muistivat Amosta myös aina hänen suurilla syntymäpäivillään, joita vietettiin Svenska Teaternissa ja teatterin ravintola Royalissa. Kuvassa teatterilaiset ojentavat Amokselle muistolahjan tämän 60-vuotispäivillä 1938.
Lavastaja Stefan Welcke apureineen valtakunnassaan, Svenska Teaternin lavastusateljeessa. Hufvudstadsbladet 9.5.1943.
Hufvudstadsbladet kirjoitti reportaasin Svenka Teaternin toiminnasta kriisiaikana ja käsitteli muun muassa lavastuksessa käytettäviä uusia materiaaleja: esimerkiksi tervapaperia laadultaan paremman liinakankaan sijasta. Nauloista oli myös puutetta – millä me naulaisimme, verstaalla pohdittiin.
Monet Svenska Teaternin näyttelijöistä olivat myös Amoksen läheisiä ystäviä. Kuvissa Erik Fröling, Mona Mårtenson ja Birgit Kronström.
Teatterimaailma oli liberaalimpi kuin liike-elämä, ja Amos viihtyikin hyvin näyttelijöiden parissa. Svenska Teaternissa kutsuttiin Amosta, johtaja Nicken Rönngreniä ja näyttelijä Erik Frölingiä ”triumviraatiksi”. Ruotsalainen näyttelijä Mona Mårtenson oli Amoksen läheinen ystävä ja vietti kesiään Amoksen luona Söderlångvikissa. Birgit Kronström oli niin ikään ystävä ja matkusti Amoksen kanssa muun muassa Suomen Rooman-instituutin vihkiäisiin vuonna 1954.
Musiikki on aina ollut osa teatteriesityksiä.
Ernst Marischkan operetti Franzi esitettiin Svenska Teaternissa keväällä 1941. Säveltäjä-kapellimestari Peter Kreuder vieraili Helsingissä ja johti itse teatterin orkesteria.
Lapset iloitsemassa teatterin taiasta vuonna 1955.
Kauppaneuvos Arthur Nyman vuokrasi Svenska Teaternin ja sen henkilökunnan sunnuntaiksi 16.12.1945, jolloin ruotsinkielisille kansakoululaisille järjestettiin teatterinäytös. Lapsille esitettiin Ludgiv Holbergin Jeppe på berget (Jeppe Niilonpoika). Hufvudstadsbladetin mukaan tunnelma oli katossa – “penkeillä ja käytävillä siritettiin ja surrattiin.” Kauppaneuvos Nyman järjesti lapsille teatterinäytöntöjä sekä suomeksi että ruotsiksi yli 25 vuoden ajan.
Svenska Teaternin näyttelijöitä esittämässä Topeliuksen Veteranens jul -näytelmän väestönsuojassa tammikuussa 1940.
Teatterilla oli tärkeä rooli myös henkisessä väestönsuojeluillassa. Tammikuussa 1940 Svenska Teaternin näyttelijät Valdemar Wohlström, Annie Sundman ja Ture Ara esittivät nuorisotalolla Topeliuksen Veteranens jul-näytelmän paikallisille asukkaille ja evakuoiduille.
Aitosuomalainen poliittinen protesti: teatteri sotkettiin tervalla. Amos Anderson ja Nicken Rönngren seuraavat tervan pesua teatterin seinästä 21.1.1935.
Kielitaistelu suomen ja ruotsin kielen suhteesta oli huipussaan 1930-luvun puolessa välissä. Tammikuussa 1935 sanomalehti Hufvudstadsbladet raportoi katukuvassa näkyvistä aitosuomalaisista protesteista, kun useita ruotsinkielisiä paikkoja, kuten Svenska Teaternia, vandalisoitiin. Erityisesti taistelu näkyi yliopistolla, jossa kansalliskiihkoiset ylioppilaat järjestivät protesteja.
Gunnar Elfgrenin muotokuvareliefi Amoksesta paljastettiin Svenska Teaternissa vuonna 1949. Puheen piti pääministeri K.A. Fagerholm.
Svenska Teatern muisti tukijaansa Amosta monin tavoin. Vuonna 1949 teatterissa paljastettiin taiteilija Gunnar Elfgrenin muotokuvareliefi. Pääministeri K.A. Fagerholm oli paitsi teatterin hallituksen puheenjohtaja, myös Amoksen hyvä ystävä.